Luin Laura Lindstetin kirjoittaman Finlandia-palkitun romaanin Oneiron. Kirja kertoo 7 kuolleesta naisesta, jotka menehdyttyään ovat päätyneet eräänlaiseen kuoleman jälkeiseen tyhjään tilaan. Naiset tulevat täysin erilaisista kulttuureista ja elämistä. Jokaisella on oma tarinansa. Ennen tyhjiöön saapumista naiset olivat toisilleen täysin tuntemattomia, mutta kuoltuaan ja tavattuaan toisensa he löytävät erityisen yhteyden.
Kirja oli todella hyvin kirjoitettu, ja huomasi, että kirjailijalla oli menny 7 vuotta sen kirjoittamiseen ja viimeistelyyn. Teksti oli ajoittain melko hankalaa ja tulkinnanvaraista. Kirjailija ei ollut kaunistellut lainkaan tekstissä, vaan se oli kirjoitettu todella yksityiskohtaisesti ja asiat sanottu suoraan. Kirjassa oli paljon feministisiä vivahteita. Feminismi ei tule kuitenkaan esiin suoraan, vaan se on piilotettu taitavasti tarinan sisään.
Kirja oli melko raskas minun makuuni, mutta se oli silti kiva lukea erittäin mielenkiintoisen aiheensa vuoksi. Suosittelen kirjaa monikulttuurisuudesta ja elämän filosofisista kysymyksistä kiinnostuneille.
Kirja oli todella hyvin kirjoitettu, ja huomasi, että kirjailijalla oli menny 7 vuotta sen kirjoittamiseen ja viimeistelyyn. Teksti oli ajoittain melko hankalaa ja tulkinnanvaraista. Kirjailija ei ollut kaunistellut lainkaan tekstissä, vaan se oli kirjoitettu todella yksityiskohtaisesti ja asiat sanottu suoraan. Kirjassa oli paljon feministisiä vivahteita. Feminismi ei tule kuitenkaan esiin suoraan, vaan se on piilotettu taitavasti tarinan sisään.
Kirja oli melko raskas minun makuuni, mutta se oli silti kiva lukea erittäin mielenkiintoisen aiheensa vuoksi. Suosittelen kirjaa monikulttuurisuudesta ja elämän filosofisista kysymyksistä kiinnostuneille.
