Valitsin
luettavakseni yhdysvaltalaisen kirjailijan Harper Leen teoksen
Kuin surmaisi satakielen, alkuperäiseltä nimeltään To Kill a
Mockingbird. Kirja on Leen esikoisteos, ja se ilmestyi vuonna 1960. Kirjassa on monia omakohtaisia piirteitä; sen miljöö ja tapahtuvat ovat saaneet paljon vaikutteita kirjailijan lapsuudesta.
Kirja
sijoittuu 1930-luvulle Maycombin kaupunkiin Yhdysvaltojen Alabamaan.
Se on kirjoitettu pienen Jean Louise ''Scout'' - tytön näkökulmasta,
joka on myös teoksen minäkertoja. Kirja kattaa kolme vuotta
kestävän ajanjakson. Tarinan alkaessa Scout on 6-vuotias, ja
opettelee ymmärtämään eroja oikean ja väärän välillä. Luonteeltaan hän on
ymmärtäväinen, tuittupäinen ja kekseliäs. Hän asuu
asianajajaisänsä Atticuksen sekä isoveljensä Jemin kanssa pienessä
kaupungissa, jossa rotuerottelua esiintyy paljon. Kaupungissa asuu niin
valko- että tummaihoisia ihmisiä, mutta tummaihoisten oikeudet ovat
mitättömiä: he toimivat valkoihoisten palvelusväkenä, heitä
sorretaan ja he saavat elää jatkuvassa pelossa.
Atticus
on yksi ainoista Maycombin asukkaista, joka pitää tummaihoisten
syrjintää vääränä. Hän ottaa tehtäväkseen puolustaa
oikeudenkäynnissä tummaihoista miestä nimeltä Tom Robinson, jota
syytetään valkoisen tytön raiskaamisesta. Tämä herättää
kaupungin valkoisten joukossa paljon vihaa ja halveksuntaa Atticusta
kohtaan. Maycombissa värillisen puolustaminen on ennenkuulumatonta
ja epäsopivaa. Atticus kuitenkin näkee miehen syyttömyyden, ja
kokee tämän puolustamisen olevan oikea teko. Myös Scout ja Jem
saavat oikeudenkäynnin vuoksi kokea paljon halveksuntaa. Lapset joutuvat usein kiusaamisen kohteeksi, mutta varsinkaan
Scout ei koskaan anna periksi helpolla, vaan taistelee vastaan.
Oikeudenkäynti koittaa ja Atticus tekee kaikkensa saadakseen Tomin
vapaaksi. Hän osoittaa, että todisteet ovat liian heikot Tomin
vangitsemiseen, ja on selvää, ettei tämä syyllistynyt rikokseen.
Tom kuitenkiin tuomitaan vankeuteen. Maycombissa
värillisen tuomitseminen rikokseen täysin mitättömin perustein on
erittäin tavallista.
Kirjan alussa Scout ja Jem juoksentelevat iloisesti kaupungilla, käyvät koulua eivätkä näe kaupungin huonoja puolia. Isänsä tavoin he osaavat katsoa ihmisiä pintaa syvemmälle, eivätkä tuomitse heitä ihonvärin perusteella. Lapsille on melkoinen järkytys huomata oikuedenkäynnin kautta minkälainen paikka Maycomb oikeasti on, ja kuinka ennakkoluuloisia sen asukkaat ovat.
Kirjan alussa Scout ja Jem juoksentelevat iloisesti kaupungilla, käyvät koulua eivätkä näe kaupungin huonoja puolia. Isänsä tavoin he osaavat katsoa ihmisiä pintaa syvemmälle, eivätkä tuomitse heitä ihonvärin perusteella. Lapsille on melkoinen järkytys huomata oikuedenkäynnin kautta minkälainen paikka Maycomb oikeasti on, ja kuinka ennakkoluuloisia sen asukkaat ovat.
Satakieltä
eli matkijalintua on käytetty kirjan monessa kohdassa vertauskuvana
symboloimaan viattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.
»Atticus
sanoi Jemille eräänä päivänä: – Minä haluaisin mieluummin,
että sinä tähtäisit peltipurkkeihin, mutta minä tiedän, että
sinä haluat ampua lintuja. Ammu kaikki sininärhit mitä haluat, jos
löydät niitä, mutta muista, että on synti ampua matkijalintua.
Ensimmäisen kerran kuulin Atticuksen sanovan, että oli synti tehdä
jotakin, ja minä kysyin Maudie-neidiltä asiaa. – Isäsi on
oikeassa, hän sanoi. Matkijalintu on Satakieli, joka ei tee muuta
kuin laulaa meidän iloksemme.»
Atticus selittää Jemille, kuinka satakielen ampuminen on synti.
Mielestäni satakielellä hän todellisuudessa tarkoittaa viatonta
ihmistä, joka ei ole syyllistynyt mihinkään pahaan. Kirjassa
raajarikkoinen Tom ammutaan hänen yrittäessään karata vankilasta. Myös
tätä tilannetta voi verrata satakielten järjettömään
metsästykseen, johon ihmiset syyllistyvät.
1930-luvun Amerikassa
tummaihoisilla ei ollut ollenkaan samat oikeudet kuin valkoihoisilla. Räikeintä rotuerottelu oli Amerikan etelävaltioissa; siellä
harjoitetettiin lakiinperustuvaa rotuerottelua jopa 1960-luvulle
asti. Alabamassa myös valkoisen ja värillisen ystävyys oli
laitonta. He eivät esimerkiksi saaneet pelata tai viettää aikaa
yhdessä, ellei värillinen tehnyt työtä valkoiselle. Näiden
asioiden tietäminen auttaa kirjan ymmärtämisessä, sillä juuri
tätä aikaa kirja käsittelee. Atticuksen ja Tomin välistä
yhteistyötä halveksuttiin juuri näiden asioiden takia.
Kirja
on yksi amerikkalaisen nykykirjallisuuden tärkeimmistä teoksista; sitä pidetään sen yhtenä kulmakivenä. Siitä huolimatta kirja on
saanut vuosien varrella paljon kritiikkiä. Se on kielletty
monissa Amerikan osavaltioissa, joissakin jopa 2000-luvulle saakka. Kirjassa käytetään sanoja, jotka eivät ole
enää nykypäivänä soveliata. Esimerkiksi sana ''neekeri''
esiintyy moneen otteeseen kirjassa. Valkoisten ja
värillisten eroja kuvataan erittäin selkeästi ja nykypäivän
näkökulmasta katsottuna loukkaavasti. Myös raiskauksen kuvaamista on kritisoitu. Kirjassa
tapahtuva raiskaus käsitellään, mutta mielestäni se on kuvattu maltillisesti, eikä kirjaa sen takia olisi pitänyt kieltää.
Mielestäni on ironista, että kirja, jonka pääteema on rotuerottelun vastustaminen, kielletään sen rasistisuudesta.
On toki totta, että sana ''neekeri'' on nykypäivänä äärimmäisen
loukkaava, mutta on myös otettava huomioon aika, johon kirjan
tapahtumat sijoittuvat. Silloin kyseisen sanan käyttö oli
arkipäivää. Minussa kirjan halventavat sanat saivat aikaan
inhotuksen tunnetta sen aikaisesta maailmasta, mutta ne toimivat
hyvin kirjan sanoman esille tuomisessa. Mielestäni kirja on
kirjoitettu puhtaasti ihmioikeuksien puolesta, sekä nimenomaan
rasismia vastaan, ja sen kieltäminen rasistisuuden
takia on väärin enkä näe siihen mitään syytä.
Pidin
kirjasta paljon. Oli silmiä avaavaa huomata, miten tiettyä ihmisryhmää on voitu
sortaa vielä viime vuosikymmenten aikana niin avoimesti. Kirja tuo
sanomansa esille erittäin hyvin, ja se teki suuren vaikutuksen minuun. Kirjan julkaisuvuonna rotuerottelu alkoi jo menettää kannatustaan, ja se on ollut varmasti suuri puheenaihe. On
hienoa, että kirjailija on uskaltanut avata tätä vaikeaa aihetta, ja vieläpä onnistunut siinä erittäin hyvin.
Kirjan lukeminen pienen tytön näkökulmasta oli todella mielenkiintoista ja avartavaa. Scoutin ajattelutapa vaikuttaa kypsemmältä kuin monien Maycombin aikuisten. Kirjassa tulee hyvin esiin, miten vanhempien ennakkoluulottomuus vaikuttaa heidän lapsiinsa. Scoutilla eikä Jemillä ole kummallakaan rasistisia ajatuksia värillisiä kohtaan, sillä heidän isänsä on aina opettanut värillisten ja valkoisten olevan tasavertaisia. Vaikka nykypäivänä ihmiset ovat ennakkoluulottomampia kuin ennen, rasismia esiintyy vielä. Sen pois kitkemiseksi tulisi meidän kaikkien toimia ja elää kuten Atticus.
Kirjan lukeminen pienen tytön näkökulmasta oli todella mielenkiintoista ja avartavaa. Scoutin ajattelutapa vaikuttaa kypsemmältä kuin monien Maycombin aikuisten. Kirjassa tulee hyvin esiin, miten vanhempien ennakkoluulottomuus vaikuttaa heidän lapsiinsa. Scoutilla eikä Jemillä ole kummallakaan rasistisia ajatuksia värillisiä kohtaan, sillä heidän isänsä on aina opettanut värillisten ja valkoisten olevan tasavertaisia. Vaikka nykypäivänä ihmiset ovat ennakkoluulottomampia kuin ennen, rasismia esiintyy vielä. Sen pois kitkemiseksi tulisi meidän kaikkien toimia ja elää kuten Atticus.